Sota - sodan psykologinen merkitys.

Ihmisluontoon kuuluu kaikkien selitysten mukaan sota, sotiminen ja väkivalta.
Tutkimuksia tästä asiasta ollaan tehty - mutta koskaan en ole
kuullut, tai ainakaan päässyt näkemään, että mikä taho tällaisen tutkimuksen on tilannut.



Yhteiskunnallinen vaikuttaminen perustuu pitkälti siihen, että
ihmiset, yhteiskunnan jäsenet pelkäävät jotain.

Sota on äärimmäinen pelote, sillä sota - siinä missä pandemia, vaaralliset taudit ja kuolema sinänsä - ovat kaikki lopullisia, yksilölle vain yhtä asiaa merkitseviä asioita.

Kuolema, kipu ja pahoinvointi - siinä asioita, joita sota tarkoittaa symbolisesti. Ne ovat myös asioita, joita köyhyys, sairaus ja häpeä edustavat. Näistä symboleista ollaan luotu selväeleinen merkistö, jolla voidaan hallita massoja jo pelkästään sillä, että ne kaikki edustavat tuskaa - jota on vaikea käsittää millään inhimillisellä tasolla.





Sodan käyttäminen psykologisena merkityksenä perustuu jo sille, että on olemassa uhka - jolla on nimi. Tätä nimeä viljelemällä - esim. Konfliktina, kriisinä tai jonain muuna vastaavana tekijänä käytetään nykyään laajalti - ja syy tähän on se, että maailmaa tulee pelätä. Vain tasainen, rauhallisille kuluttajille suotu elämä on turvallista. Ja tähän meidät ollaan sysätty.




Me näemme vahakasvoisia poliitikkoja keskustelemassa yhteiskuntaa uhkaavista asioista. Miksi? Koska yhteiskunnassa manipuloijalla on valta. Se, joka saa massat pelkäämään, saa massat taakseen, ja tätä on valta. Eikä valtaa koskaan käytetä yhteiskunnassa "ihmisen parhaaksi" suoranaisesti.




Vallalla ohjataan ihmisiä toimimaan jollain tietyllä tavalla, ostamaan jotain tiettyjä asioita, olemaan tietynkaltaisia, ja ensisijaisesti; lopettamaan ajattelu. Sota on tätä. On ajateltava niin, että mikäli et toimi kuten massa, tai - mikäli jarrutat massan liikettä - olet massan tiellä. Tällä tavoin murskaannut, tuhoudut tai joudut halveksituksi. Oli miten oli - massa hallitsee liikettä. Miten sodan psykologinen merkitys sivuaa selviytymistä? Selviytyminen ei koskaan ole kaunista. Selviytyjä ei lähde selviytymään vain huvittelumielessä - näin ei voi olla.


Tällaisessa tapauksessa ihminen harrastaa eränkäynti, selviytymismetodeja tai nikkarointia jossain - jotain tiettyä asiaa silmälläpitäen. Selviytyminen - todella, tarkoittaa, että henkilö, ihminen on sellaisten haaasteiden edessä - joista selviytyäkseen hänen tulee ymmärtää ne keinot, joita käyttämällä hän selviää seuraavaan haasteeseen. Tähän ei sodan psykologinen merkitys anna mahdollisuutta. Sotaa käytetään aina lopullisena tekona. Koskaan ei voida lähteä puhumaan siitä mitä olisi, jos sotaa ei olisi.




Tällainen sota ollaan jo hävitty. Sota on aina viimeinen toivo, jotain mitä kukaan ei halua, mutta kaikki ovat yhdessä samassa veneessä. Ja tämä on suurin pelotteista - me kaikki olemme yhdessä tässä, eikä muuta mahdollisuutta ole. Ei ole mitenkään ihmeellistä, että joudumme tällaisen edessä tasapainottelemaan sen ajatuksen kanssa, että me kuolemme joko vihollisen tappamina tai maanpettureina - omiemme käsiin.

Moraali ei koske sotaa. On vain tiettyjä eettisiä piirteitä, joilla sotaa voidaan kuvailla. Sodalla ei ole koskaan ollut mitään tekemistä hyveen kanssa - ja sodan
ensimmäinen uhri - on aina totuus sotaan johtaneista syistä, ja vain kuolleet ovat nähneet sodan lopun.

Survivalismi, uhkakuvat. Yhteiskunnallinen ilmeneminen.

Hallituksettomuuden ilmentymä on yhteiskunnallisesti selvä merkki kahdesta asiasta, toinen on näistä on se, että yhteiskunta voi hyvin. Hallituksettomuus - toisinsanoen anarkismi kukoistaa ainoastaan silloin, kun sillä on vastavoima. Sama pätee demokratiaan. Demokratiaa ei voi olla, ellei ole demokratialle vaarallisia esiintymiä - sellaisia poliittisia ilmentymiä, jotka jatkuvasti sotkevat demokraattista elämäntapaa osana kokonaiskuvaa. Polittiinen ilmapiiri on altis pseudonyymien synnylle siinä mikä tahansa sairaiden ihmisten muovaama koheesiomalli -jolla voidaan selittää mikä tahansa toimenpide isomman kokonaisuuden eduksi - ja ainoaksi todella hyödyttäväksi tekijäksi yhteiskunnassa.




Toinen hallituksettomuuden, eli anarkian ilmentymästä sikiävä merkki on
tyytymättömyys olemassaolevaan hallinnolliseen malliin. Ihmiset ovat kyllästyneet, tai heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta se, miten heidän tulisi elää osana yhteiskuntaa. Anarkia ei ole muutosta, vaan vanhoihin malleihin tukeutuvaa kapinointia. Kapina ei koskaan kuitenkaan ole sama kuin vallankumous, eikä anarkia tähän todennäköisesti tähtääkään - kapina on aina hävitty vallankumous, koska sen ilmentyminen yhteiskunnassa vaatii yhteiskunnan jota vastaan taistella. Progeressiivisesti, anarkia korreloi siihen, että sillä on merkitys vain kontekstin kautta, eikä se voi täten koskaan saada muutosta aikaiseksi.




Survivalismi ei ole millään tavalla anarkistinen suuntaus. Selviytymisen perusedellytys lähtee siitä, että ymmärretään ympäröivää todellisuutta sellaisena kuin se on. Osataan adaptoitua osaksi ympäröivää maailmantilaa, mutta saman aikaisesti ennakoidaan niitä tekijöitä, joiden varaan ympäröivä todellisuus rakentuu.
Anarkistiset selviytyjät päätyvät turhan usein median kautta ihmisten olohuoneisiin, toteutettuaan jonkinlaisen sairaalloisen teon muita kanssaihmisiä vastaan. Anarkistinen selviytyjä ei ole siis anarkisti, eikä selviytyjä - vaan ihmisvihaaja, sadisti tai populisti - jotain tiettyä aatesuuntaa toteuttava yksilö, jolta puuttuu kaikki vaikuttamisen keinot. Tällaista henkilöä voidaankin verrata lapsenraiskaajaan - mutta sillä erotuksella, että varsin usein tällainen henkilö on itse joutunut ympäröivän todellisuuden murjomaksi ja vähättelemäksi - ja vain siitä syystä, että hän on jollain tapaa eronnut massasta.. Toisinsanoen, yhteiskunta - jossa hän on elänyt ei ole pitänyt hänestä huolta, josta syystä hän on löytänyt oman, sairaalloisen tapansa selviytyä - ja tämä tapa harvemmin on yleisesti hyväksyttävien tapojen joukossa.




Yhteiskunnallinen selviytyminen edellyttää yhteiskuntaa, joka sallii yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Selviytyminen yhteiskunnassa - osana yhteiskuntaa
edellyttää siis sopeutumista yhteiskuntaan sellaisena kuin se on. Pitää osata sulkea silmänsä siltä tosiasialta, että kuuden miljardin ihmisen joukossa, yli viisi miljardia ihmistä näkee nälkää. Näistä viidestä miljardista nälkäänäkevästä ihmisestä valtaosa on lapsia.






Viisi ja puoli miljardia ihmistä elää ilman puhdasta vettä, ja näistäkin viidestä ja puolesta miljardista ihmisestä, jotka ovat vailla puhdasta vettä, on valtaosa lapsia. Yhteiskunnassa selviytyminen edellyttää sitä, että maksamme veroja, kuolemme sydän- ja verisuonitauteihin, jotka olisi voitu estää tupakoimattomuudella, sukulaisemme saattaa kuolla alkoholisoituneen autoilijan ajaessa hänen ylitseen suojatiellä keskellä päivää. Kyllä - mutta elämämme on muuten helppoa. Voimme katsella elokuvia, kuunnella musiikkia, ihmetellä miksi joku tekee omasta ulkonäöstään niin suuren ongelman jo 19vuotiaana, ja voimme syödä jäätelöä. Loppujen lopuksi, valinnanvaraa on. Tehtyämme näitä asioita, voimme yksinkertaisesti sulkea television, tai jättää sen päälle - mennä facebookkiin ja kirjoittaa kuinka "se ja se lööppijulkkis on kyllä niin turha, että.." Ja samaan aikaan intiassa tai jossain muussa maassa, neljävuotias se ja se tyttö kerää kaatopaikalta itselleen ruokaa.. nukahtaa hetkeksi jätekasaan +40celsiuksen uuvuttamana..




+40 celsiusta, mahtavaa. Itse en tuollaisella kelillä kyllä keräisi ruokaani
kaatopaikalta.

Nämä ovat niitä asioita, joihin pitää kuitenkin osata adaptoitua -
mikäli haluaa selviytyä yhteiskunnassa, joka pitää huolen ihmisistä.

Pandemia.

Tauti ei välttämättä ole pandemia, vaikka siihen menehtyisi paljon ihmisiä. Pandemia on maailmanlaajuinen epidemia. Sana Pandemia tulee kreikankielen sanoista Pan, joka tarkoittaa Kaikkia ja Demos, joka taas tarkoittaa Ihmisiä. Pandemia koskee siis tavallisesti kaikkia ihmisiä. Filosofisesti ajatellen ja luonnonvalintaa mukaellen - kaikki tällä planeetalla elävät olennot ovat jollain tapaa symbioosissa keskenään, mutta näin ei ole ainoastaan elävien olentojen keskuudessa, myös elämättömät asiat kuuluvat tähän symbioosiin. Ristiriitaista tästä tekee se, että kaikki on tällaisen päätelmän mukaan yhtä - mutta pidemmän päälle ajateltuna asia on todellakin näin.



Yhteiskunta vaalii tiettyjä arvoja ollakseen yhteyskunta, siinä yhteiskunnan arvopohjalle perustuva merkitys. Mutta kun yhteiskunnan arvoista putoaa pois esim. psyykkinen stabiliteetti tai, fyysinen hyvinvointi, katoaa samassa yhteydessä myös sosiaalinen todellisuus, joka tekee meistä yhteiskunnan jäseniä. Kuulostaako tutulta? Kyllä, yhteiskuntakin perustuu sille oletukselle, että psyykkinen - fyysinen ja sosiaalinen hyvinvointi kohtaavat toisensa tietyn tasapainon mukaisella tavalla. Yhden heilahtelu ja romuttuminen aihauttaa lopulta sen, että loputkaan sen osat eivät toimi toivotulla tavalla.

Pandemian edellytykset ovat, että uusi tauti ilmestyy. Esimerkiksi espanjantauti oli pandemia. Espanjantauti surmasi noin 30–100 miljoonaa ihmistä.
Pandemian muita edellytyksiä ovat, että taudin vaikuttava tekijä vaikuttaa ihmisiin aiheuttaen vakavaa sairautta, ja taudin vaikuttava tekijä leviää helposti ja vahvistuu. Muita Pandemioita ovat olleet esim. Mustasurma, tai toisinsanoen, paiseruttoepidemia ja kolera.



Pandemialla on vain yksi merkitys ihmisille; kuinka vaarallinen tai hyödyllinen se on ihmiskunnalle yleisesti. Tätä kuvataan ns. Pandemian vakavuusasteikolla.

Ihmiskunnan keinot Vakavan pandemian varalle ovat hallinnollisia ja perustuvat lääketieteellisten keinojen ja toimintamallien tunnolliseen noudattamiseen.. Yhteiskunnissa ollaan kehitetty tiettyjä toimintamalleja, joiden noudattaminen on ensisijaisen tärkeää, jotta ne toimivat luotettavasti ja laajamittaisesti. Ongelmana kuitenkin tässä on se, että yhteiskunta ei ole 100% se mitä yhteiskunta tekstiversiona tarkoittaa. Voidaan ajatella niin, että kaikki ne lait jotka on tehty osoittamaan yhteiskunnan epäjärjestykselle oikea suunta - voidaan kertoa esimerkiksi suomessa tuhannella, jonka jälkeen alkaa hahmottumaan niiden tekijöiden summa, jotka eivät toimi hallinnollisen periaatteen mukaisella tavalla kriisitilanteessa. Eli, se määrä, jota meillä suomessa tehdään rikoksia vuodessa, korreloi suoraan sen totuuden kanssa, että yhteiskunta ei ole tiivis paketti, joka menee tietyssä muotissa edes silloin, kun yhteiskunnan selviäminen on ensisijaista.




Kuinka siis selvitä ilman modernin yhteiskunnan tukea vakavan pandemian aikana, tai jossain muussa tilanteessa, jossa modernin yhteiskunnan rakenteet eivät välttämättä anna suojaa ja todennäköisesti tuottavat ennemminkin massahysterian kaltaista, paniikinomaista toimintaa, joka on ihmislajille hyvin tyypillistä - suurten tapahtumien, tai uhkien edessä. Ihminen on laumaeläin, mutta yksilön selviytyminen saattaa rippuua hyvin pitkälle siitä, että hän pystyy irtautumaan moderneista yhteiskunnallisista malleista ja tukpilareista silloin, kun moderni yhteiskunta ei pysty pitämään huolta hänestä tai hänen omaisistaan.

Blogin aloitus - Survivalismi.

Tämä blogi on aloitettu 21032011.
Tässä blogissa käsitellään elämäntapaa nimeltä survivalismi, mutta myös mahdollisia uhkakuvia, joiden vuoksi ihmiskunta joutuu vielä tulevaisuudessa hankkimaan itse elantonsa ilman tehotuotettua ravintoa. Ihmiskunta tulee tulevaisuudessa myös jonain päivänä elämään jonkin aikaa ilman lämmitettyjä asuntoja, sairaalapalveluita, kunnon tieverkostoa ja juoksevaa vettä.

Me pidämme juoksevaa, juotavan puhdasta vettä itsestäänselvyytenä - lääkäripalveluita itsestäänselvinä arkipäivän palveluina ja ruokakauppaa osana normaalia elämää. Valitettavasti asia ei ole kuitenkaan näin. Maailma pimenee jonain päivänä - ja kaikki tällä hetkellä tuntemamme seliytymiskeinot valuvat merkityksettömyyden joukkoon. Riittävä Sähkömagneettinen purkaus tai pulssi saattaa viedä meidät milloin tahansa takaisin pimeälle keskiajalle, jolloin tämänhetkinen yhteiskuntamme muuttuu jälleen osaksi luontoa ja saa luonnollisen toiminnan mittakaavat jälleen asettumaan osaksi todellisuutta sellaisessa muodossa, jossa meistä kukaan ei niitä tällä hetkellä toivoisi näkevänsä.

Maailmanhistoriassa ihminen on kuitenkin vasta 250 000 vuotta vanha laji. Tämä ei ole paljoa telluksen historiassa, joka on kuitenkin 6 000 000 000 vuotta vanha.

Pyrin keräämään tähän blogiin uhkakuvia, joita mielestäni ei tulisi edes kutsua uhkakuviksi, koska ne ovat osa luonnollista kokonaisuutta - ja survivalismin perusperiaatteita - eli kuinka selvitään ilman päivittäistä Hesburgerin tai MacDonaldsin drive-inistä haettua lounasta. Toisinsanoen; mitä elämä on sen maailman
ulkopuolella, joka on vedetty silmiemme eteen - suojaamaan todellisuuttamme Oikealta maailmalta.