Survivalismi, uhkakuvat. Yhteiskunnallinen ilmeneminen.

Hallituksettomuuden ilmentymä on yhteiskunnallisesti selvä merkki kahdesta asiasta, toinen on näistä on se, että yhteiskunta voi hyvin. Hallituksettomuus - toisinsanoen anarkismi kukoistaa ainoastaan silloin, kun sillä on vastavoima. Sama pätee demokratiaan. Demokratiaa ei voi olla, ellei ole demokratialle vaarallisia esiintymiä - sellaisia poliittisia ilmentymiä, jotka jatkuvasti sotkevat demokraattista elämäntapaa osana kokonaiskuvaa. Polittiinen ilmapiiri on altis pseudonyymien synnylle siinä mikä tahansa sairaiden ihmisten muovaama koheesiomalli -jolla voidaan selittää mikä tahansa toimenpide isomman kokonaisuuden eduksi - ja ainoaksi todella hyödyttäväksi tekijäksi yhteiskunnassa.




Toinen hallituksettomuuden, eli anarkian ilmentymästä sikiävä merkki on
tyytymättömyys olemassaolevaan hallinnolliseen malliin. Ihmiset ovat kyllästyneet, tai heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta se, miten heidän tulisi elää osana yhteiskuntaa. Anarkia ei ole muutosta, vaan vanhoihin malleihin tukeutuvaa kapinointia. Kapina ei koskaan kuitenkaan ole sama kuin vallankumous, eikä anarkia tähän todennäköisesti tähtääkään - kapina on aina hävitty vallankumous, koska sen ilmentyminen yhteiskunnassa vaatii yhteiskunnan jota vastaan taistella. Progeressiivisesti, anarkia korreloi siihen, että sillä on merkitys vain kontekstin kautta, eikä se voi täten koskaan saada muutosta aikaiseksi.




Survivalismi ei ole millään tavalla anarkistinen suuntaus. Selviytymisen perusedellytys lähtee siitä, että ymmärretään ympäröivää todellisuutta sellaisena kuin se on. Osataan adaptoitua osaksi ympäröivää maailmantilaa, mutta saman aikaisesti ennakoidaan niitä tekijöitä, joiden varaan ympäröivä todellisuus rakentuu.
Anarkistiset selviytyjät päätyvät turhan usein median kautta ihmisten olohuoneisiin, toteutettuaan jonkinlaisen sairaalloisen teon muita kanssaihmisiä vastaan. Anarkistinen selviytyjä ei ole siis anarkisti, eikä selviytyjä - vaan ihmisvihaaja, sadisti tai populisti - jotain tiettyä aatesuuntaa toteuttava yksilö, jolta puuttuu kaikki vaikuttamisen keinot. Tällaista henkilöä voidaankin verrata lapsenraiskaajaan - mutta sillä erotuksella, että varsin usein tällainen henkilö on itse joutunut ympäröivän todellisuuden murjomaksi ja vähättelemäksi - ja vain siitä syystä, että hän on jollain tapaa eronnut massasta.. Toisinsanoen, yhteiskunta - jossa hän on elänyt ei ole pitänyt hänestä huolta, josta syystä hän on löytänyt oman, sairaalloisen tapansa selviytyä - ja tämä tapa harvemmin on yleisesti hyväksyttävien tapojen joukossa.




Yhteiskunnallinen selviytyminen edellyttää yhteiskuntaa, joka sallii yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Selviytyminen yhteiskunnassa - osana yhteiskuntaa
edellyttää siis sopeutumista yhteiskuntaan sellaisena kuin se on. Pitää osata sulkea silmänsä siltä tosiasialta, että kuuden miljardin ihmisen joukossa, yli viisi miljardia ihmistä näkee nälkää. Näistä viidestä miljardista nälkäänäkevästä ihmisestä valtaosa on lapsia.






Viisi ja puoli miljardia ihmistä elää ilman puhdasta vettä, ja näistäkin viidestä ja puolesta miljardista ihmisestä, jotka ovat vailla puhdasta vettä, on valtaosa lapsia. Yhteiskunnassa selviytyminen edellyttää sitä, että maksamme veroja, kuolemme sydän- ja verisuonitauteihin, jotka olisi voitu estää tupakoimattomuudella, sukulaisemme saattaa kuolla alkoholisoituneen autoilijan ajaessa hänen ylitseen suojatiellä keskellä päivää. Kyllä - mutta elämämme on muuten helppoa. Voimme katsella elokuvia, kuunnella musiikkia, ihmetellä miksi joku tekee omasta ulkonäöstään niin suuren ongelman jo 19vuotiaana, ja voimme syödä jäätelöä. Loppujen lopuksi, valinnanvaraa on. Tehtyämme näitä asioita, voimme yksinkertaisesti sulkea television, tai jättää sen päälle - mennä facebookkiin ja kirjoittaa kuinka "se ja se lööppijulkkis on kyllä niin turha, että.." Ja samaan aikaan intiassa tai jossain muussa maassa, neljävuotias se ja se tyttö kerää kaatopaikalta itselleen ruokaa.. nukahtaa hetkeksi jätekasaan +40celsiuksen uuvuttamana..




+40 celsiusta, mahtavaa. Itse en tuollaisella kelillä kyllä keräisi ruokaani
kaatopaikalta.

Nämä ovat niitä asioita, joihin pitää kuitenkin osata adaptoitua -
mikäli haluaa selviytyä yhteiskunnassa, joka pitää huolen ihmisistä.